TASAPAINO HIEN JA LEVON VÄLILLE

On tärkeää liikkua tavalla, joka tuntuu itselle mielekkäältä ja joka vastaa omia tarpeita elämän muuttuvissa vaiheissa. Välillä pystymme panostamaan liikuntaan täysillä, mutta eteen saattaa tulla tilanteita, jolloin liikunta unohtuu tai vähenee huomattavasti. Monesti meillä on mahdollisuuksia vaikeammassakin tilanteessa sovittaa liikunta arkeen, kun vain ymmärrämme, että liikunta ei tarvitse olla samantasoista kaikissa vaiheissa elämää.

Sanotaan, että ainoa mikä on pysyvää, on muutos. Se on hyvä muistaa myös liikunnassa. Muutosta tapahtuu niin elämässä kuin kehossamme. Toiset meistä pitävät siitä, että liikuntasuorituksissa saa antaa kaikkensa. Crossfit, fitness-urheilu sekä maraton- ja ultrajuoksut ovat hyviä esimerkkejä siitä, että mitään ei säästetä vaan likoon laitetaan kaikki. Kehomme ei ole kuitenkaan kone. Vaikka se olisi tähän saakka pysynyt hyvässä kunnossa ja terveenä pelkällä kovatehoisella treenillä, luultavasti tulee eteen päivä, jolloin keho muistuttaa myös palautumisen tärkeydestä.

Hyvinvoinnissa tärkeimmällä sijalla ovat uni sekä lepo. Palautumiseen liittyy kuitenkin muutakin kuin sohvalla makoilua tai 8 tuntia unta. Palautuminen voi olla metsässä liikkumista, palapelin kokoamista, meditoimista, hierontaa, joogaa, ystävien tapaamista ruoan laittoa ja paljon muuta. Palautuminen on asioita, joista nautit ja jotka teet hymyssä suin.

Hyvinvointiin vaikuttaa olennaisesti myös ravitsemus. Ilman ravinnepitoista ja terveellistä ruokaa ei tarkasti suunniteltu liikunta rakenna kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaa kehoa. Ilman riittävää unta ja palautumista, kehon hormonitasapaino heittelee ja keho ”huutaa” enemmän sokeri- ja rasvapitoista ruokaa. Väsyneenä on vaikea tehdä järkeviä valintoja ravitsemuksen suhteen.

Mitä huonommin syömme, sitä huonommin nukumme ja palaudumme päivän kuormituksesta. Kun palautuminen ja ravitsemus ovat tasapainossa, keho pystyy myös kovatehoisiin liikuntasuorituksiin. Tärkeää on muistaa kuunnella kehon tarpeita. Mikäli havaitset ylikuormittumisen merkkejä, kuten heikompaa unta tai heräilyä aamuyöstä, normaalia korkeampaa leposykettä tai korkeampaa sykettä liikuntasuoritusten aikana, runsasta hikoilua kevyessäkin liikunnassa tai voimakasta väsymystä, on hyvä tarkastella omaa palautumistilaa.

Jos liikunnasta alkaa tulla pakkomielteistä ja into tekemiseen on kadonnut, on silloinkin hyvä tarkastella omia motivaattoreita. Miksi teen asioita, joita teen? Kannattaa muistaa, että kevyetkin liikuntasuoritukset ja ajanjaksot ovat erittäin tärkeitä ja kehittävät kehoa eri tavalla, kuin kovatehoiset suoritukset. Esimerkiksi peruskestävyysharjoitukset ovat erittäin tärkeitä rasva-aineenvaihdunnan kannalta ja pitkäkestoisissa, tasavauhtisissa harjoituksissa rasvojen käyttö lihasten energianlähteenä on ensisijaista.

Omia ajatusmalleja kannattaa haastaa jos huomaa niiden vaikuttavan hyvinvointiin negatiivisesti. Peruskestävyyslenkkejä ei tarvitse välttämättä ajatella kehittävinä harjoituksina tai varsinaisina treeneinä, vaan niitä voi pitää ajankuluna samalla ystävän kanssa kuulumisia vaihtaen, lasten kanssa liikkuen tai esimerkiksi äänikirjaa kuunnellen. Parhaimmillaan peruskestävyysharjoitukset palauttavat mieltä sekä kehoa ja niitä voi tehdä monella eri tavalla. Kevyempien ja palauttavien harjoitusten kautta voimme helposti lisätä harjoittelun monipuolisuutta.

Meidät on luotu liikkumaan ja meille on annettu monipuolinen keho, joka pystyy monenlaiseen. Miksipä emme siis käyttäisi sen kaikkia mahdollisuuksia ja antaisi sille myös kiitosta ja lepoa.